Me olimme suloinen pari. Äitikin hyväksyi aluksi meidät. Isoveli myhäili ja vähän naureskeli, mutta hyväksyi. Isällä ei ollut kommettia.
Koko kevätkauden kuljimme yhdessä. Leijonalla oli skootteri. Oli ihanaa istua takana ja hurautella sinne tänne. Kävimme yhdessä Folk-song-klubilla. Musiikkihan oli meidät yhdistänyt. Joskus olin vähän tuittupää ja uhkasin jättää Leijonan, mutta hän rupesi itkemään. Minusta oli kauheaa nähdä pojan itkevän! Palasimme aina yhteen. (Myöhemmin ymmärsin, että Leijonan itku ei johtunut siitä, että hän menettäisi minut, vaan siitä, että hänellä ei ollut valtaa minuun.)
Kesällä veljeni kuoli auto-onnettomuudessa. Se muutti elämäni. Äiti murtui. Isä suri hiljaa itsekseen. Äiti pakotti kulkemaan mustissa ja se hävetti minua. Syksyllä kouluun mennessä tunsin itseni jotenkin "merkityksi". Minä olin se tyttö, jonka veli oli kesällä kuollut. Merkittynä olemista lisäsi vielä se, että kuljin mustissa. Pian aloin kuulla supinaa ympärilläni. Kerran toinen parhaista ystävistäni, Veronica, sanoi minulle kiukkuisena, että surin vaatteillani. Se ei auttanut yhtään kohentamaan itsetuntoani.
Leijona oli tullut vähän kaukaiseksi. Hän tuli kyllä meille iltaisin, mutta lähti aika pian pois. Kerran vaistosin jotain outoa hänen käytöksessään ja se herätti epäilyä ja kummastusta minussa. Hän käväisi alkuillasta ja sanoi lähtevänsä jonnekin. Jostain kumman syystä päätin lähteä lähellä olevaan kahvilaan, jossa kävimme Leijonan kanssa silloin tällöin. Leijona istui siellä "meidän pöydässämme". Hän häkeltyi valtavasti, kun näki minut. Ei saanut sanaa suustaan. Samassa hetkessä Veronica ilmestyi paikalle. Ymmärsin! Heillä oli suhde!
Itku kurkussa lähdin kotiin. Kirjoitin kirjeen Leijonalle. Sain siten pahan mielen pois. Kirjoitin hänelle, että en halua olla heidän onnensa tiellä. Veronican ja Leijonan onnen. Kerroin kirjeessä, että tuntui pahalta, kun hän ei ollut kertonut minulle asiasta. Tuntui pahalta olla petetty tällä tavalla. Miksei hän puhunut minulle, että on kiinnostunut Veronicasta? Pahaltahan sekin olisi tuntunut, mutta se olisi ollut reilumpaa.
Me emme enää seurustelleet Leijonan kanssa. Tajusin, että Leijonan ja Veronican suhde oli alkanut jo kesällä. Ihmettelin heitä kumpaakin, miten olivat voineet elää sellaista kaksoiselämää?
Loppusyksyn olin hiljainen. Laihduin ja kuljin edelleen mustissa.
Koko kevätkauden kuljimme yhdessä. Leijonalla oli skootteri. Oli ihanaa istua takana ja hurautella sinne tänne. Kävimme yhdessä Folk-song-klubilla. Musiikkihan oli meidät yhdistänyt. Joskus olin vähän tuittupää ja uhkasin jättää Leijonan, mutta hän rupesi itkemään. Minusta oli kauheaa nähdä pojan itkevän! Palasimme aina yhteen. (Myöhemmin ymmärsin, että Leijonan itku ei johtunut siitä, että hän menettäisi minut, vaan siitä, että hänellä ei ollut valtaa minuun.)
Kesällä veljeni kuoli auto-onnettomuudessa. Se muutti elämäni. Äiti murtui. Isä suri hiljaa itsekseen. Äiti pakotti kulkemaan mustissa ja se hävetti minua. Syksyllä kouluun mennessä tunsin itseni jotenkin "merkityksi". Minä olin se tyttö, jonka veli oli kesällä kuollut. Merkittynä olemista lisäsi vielä se, että kuljin mustissa. Pian aloin kuulla supinaa ympärilläni. Kerran toinen parhaista ystävistäni, Veronica, sanoi minulle kiukkuisena, että surin vaatteillani. Se ei auttanut yhtään kohentamaan itsetuntoani.
Leijona oli tullut vähän kaukaiseksi. Hän tuli kyllä meille iltaisin, mutta lähti aika pian pois. Kerran vaistosin jotain outoa hänen käytöksessään ja se herätti epäilyä ja kummastusta minussa. Hän käväisi alkuillasta ja sanoi lähtevänsä jonnekin. Jostain kumman syystä päätin lähteä lähellä olevaan kahvilaan, jossa kävimme Leijonan kanssa silloin tällöin. Leijona istui siellä "meidän pöydässämme". Hän häkeltyi valtavasti, kun näki minut. Ei saanut sanaa suustaan. Samassa hetkessä Veronica ilmestyi paikalle. Ymmärsin! Heillä oli suhde!
Itku kurkussa lähdin kotiin. Kirjoitin kirjeen Leijonalle. Sain siten pahan mielen pois. Kirjoitin hänelle, että en halua olla heidän onnensa tiellä. Veronican ja Leijonan onnen. Kerroin kirjeessä, että tuntui pahalta, kun hän ei ollut kertonut minulle asiasta. Tuntui pahalta olla petetty tällä tavalla. Miksei hän puhunut minulle, että on kiinnostunut Veronicasta? Pahaltahan sekin olisi tuntunut, mutta se olisi ollut reilumpaa.
Me emme enää seurustelleet Leijonan kanssa. Tajusin, että Leijonan ja Veronican suhde oli alkanut jo kesällä. Ihmettelin heitä kumpaakin, miten olivat voineet elää sellaista kaksoiselämää?
Loppusyksyn olin hiljainen. Laihduin ja kuljin edelleen mustissa.
Kommentit