Siitä on yli kymmenen vuotta, kun mieheni jätti minut. Olin kauheassa myllerryksessä silloin - suoraan sanoen sairas. Lopultakin elämä Leijonan tassun alla oli ohi, mutta jostain syystä en halunnut - tai tajunnut - päästää irti. Siitä seurasi monimutkainen tie tähän päivään. Silti tuntuu vielä joskus pahalta ja melkein haluaisin tirskauttaa itkun. Sille ajatukselle en mahda mitään, että tunnen itseni epäonnistuneeksi!

Minä epäonnistuin pitämään perheen koossa. Minä en ollut tarpeeksi hyvä. Minä en osaa mitään. Minä olen täysi nolla. Minä olen täysi nolla. Minä olen täysi nolla. Minä olen täysi nolla. Minä olen täysi nolla. Minä olen täysi nolla. Minä olen täysi nolla...

Leijona sanoi minulle, että minä olen täysi nolla. Sittenhän sen täytyy olla totta.